Elämäntäyteiset tarinat ovat rohkeita avauksia elämästä ja arkipäivän haasteista. Kirjoituksista välittyy kirjoittajan oma tunnetila ja usein niihin on helppo samaistua. Anna tarinan kuljettaa!
KESKI-IÄN KREISI MAMMA
Hei, olen Anu, keski-iän kreisi-ikäinen mamma, naimisissa, viisivuotias toimelias poika sekä kiireinen ja epäsäännöllinen työ. Olen Minnan asiakas vuoden alusta lähtien ja ajattelin jakaa oman kokemukseni teille muillekin.
Oma tarinani taitaa olla niin monelle naiselle tuttu. Jo hieman varttuneemmalle, varsinkin äskettäin hieman vanhempana äidiksi tulleille – ja varsinkin niille, jotka seikkailevat keski-iän kreisiviidakossa. Raskaudesta jäi muutamia ylimääräisiä kiloja jo ennestään muutaman ylimääräisen kilon päälle.
Vauveliaika oli ihanaa, mutta ah niin uuvuttavaa. Vauveli nukkui erittäin huonosti, ja samaten mammakin. Jatkuvassa väsymystilassa ei todellakaan jaksanut ajatella mitään järkevää tai terveellistä syömistä saatikka mitään liikuntaan viittaavaa. Itselläni kyllä oli hyvinkin tiedossa miten tulisi syödä terveellisesti, miten tulisi liikkua, jotta laihtuisi ja pysyisi hyvässä kunnossa, miten tulisi elää ja olla jne jne. Netti, tv, lehdet yms. ovat pullollaan hyviä ohjeita, vinkkejä, ohjelmia liittyen terveelliseen elämäntapaan. Kaikkea tietoa ja infoa on niiin paljon, liiankin paljon. Ihan tietoähkyksi asti.
Melkein kaikki ”terveellinen” ja ”oleellinen” tieto oli siis olemassa jo ”valmiina” päässäni. Mutta kun niitä asioita ei vain saanut itsekseen lanseerattua käytännön tasolle. Ne asiat olivat kaikki aivan sekavasti jossain, mielen ullakolla. Unohdettu sinne. Vauveli kasvoi ja aloitti päiväkodin, ja mamma aloitti työt. Hyvät yöunet olivat edelleen kaukainen haave vain. Jatkuva väsymys vain paheni. Kaikkien muiden asiat perheessä menivät aina edelle, ja mamma söi suklaata ja kärsi omasta huonosta olotilastaan. Olotila oli todella väsynyt, voimaton, saamaton, flegmaattinen ja surullinen. Mamman päässä alkoi kiertämään lause: ”jottain tarttis tehrä” Mutta mitä? Mamma tiesi, ettei yksin siihen ryhtiliikkeeseen enää pystynyt. Ei saanut yksin enää haettua niitä ullakolle varastoituneita hyviä juttuja alakertaan tuotantoon. Portaat olivat kadoksissa. Ehkä ne välillä löytyivät mutta olivat kovin kovin heiveröiset. Eivätkä varsinkaan pysyneet pystyssä ilman tukea.
Kuin taivaan lahjana mamma huomasi samassa tanssiryhmässä tanssivan Minnan perustavan oman yrityksen ja tuottavan personal trainer-palveluita. Siinä se oli! Päätös syntyi samantien, että nyt tämä mamma lähtee Minnan asiakkaaksi ja elämässä alkaa puhaltamaan kokonaan uudet tuulet. Minna olisi juuri se henkilö, joka auttaisi etsimään ne ullakon portaat ja auttamaan niiden korjaamisessa – ja auttamaan kiipeämään ylös. Pitämään kiinni portaista kun ne heiluvat. Juuri Minna. Ei kukaan muu.
Niinpä sovittiin ensimmäinen tapaaminen, jolloin kartoitettiin mamman surkean huono lähtötilanne. Mamma sekä punnittiin että mitattiin, joka suunnasta. Myöskin suoritettiin kaikenlaisia kunto- ja liikkuvuustestejä. Haastattelukysymyksillä kartoitettiin mm. elintapoja, syömisiä, juomisia, harrastuksia, työ/perhekuvioita, stressitekijöitä, huolia/murheita sekä aivan kaikkia muita oleellisia asioita.
Alkutapaamisen ja kuntotestien jälkeen Minna laati henkilökohtaisen liikuntasuunnitelman sekä kolmen kuukauden aikataulun ruokavalioineen. Aikatauluun oli merkattuna aivan kaikki. Mitä liikuntaa harjoitettiin minäkin päivänä sekä milloin oli tapaamiset Minnan kanssa. Tapaamisilla oli kaikilla aina jokin erityinen aihe. Toiset tapaamiset olivat liikuntaan liittyviä ja toiset olivat ruokavalioon liittyviä tapaamisia. Jokaisella viikottaisella tapaamiskerralla suoritettiin mamman punnitus ja seurattiin edistystä. Jotkut tapaamiset olivat esimerkiksi kuntosalilla yhdessä treenaten tai sauvakävelylenkillä yhdessä höpötellen.
Minnan ohjaus oli alusta lähtien hyvin määrätietoista, erittäin selkeää ja ammattimaista. Taulukot ja ohjeet olivat niin selkeitä, että keski-iän kreisin mamman oli niitä helppo lukea ja seurata. Minna ymmärsi helposti mamman lähtötilanteen, onhan hän itsekin äiti ja varmasti jossakin laajuudessa ollut itsekin keski-iän kreisi. Minna oivalsi heti mistä on kysymys ja osasi lähestyä ja purkaa asioita oikeasta kulmasta. Asioista puhuttiin aina suoraan ja eihän pettymyksiltäkään vältytty matkan varrella. Pettymysten hetkellä, huononkin punnitustuloksen äärellä Minna osasi aina tsempata ja potkia mammaa eteenpäin. Juurikin sitä mamma oli tarvinnut! Jonkun, joka kannustaisi, potkisi eteenpäin, auttaisi ojasta takaisin tielle. Jonkun, joka laatisi selkeän aikataulun, minkä voi laittaa kotona jääkaapin oveen muun perheen nähtäville: Siinä oli mamman aikataulut ja joka tiistai ja torstai klo 19-20 oli mamman zumba ja muille päiville oli omat ohjelmat. Siinä ne oli – tattadaa – jääkaapin ovessa! Ja niitä noudatettiin, koko perhe noudatti! Perheen isompi ukkeli suunnitteli omat epäsäännölliset työnsä ja menonsa niiden mukaan. Olkoonkin zumbaan lähtiessä mikä tahansa itku-potkuraivari-kaaos kotona juuri parhaillaan – mamma lähti.
Kaiken tämän hyvin suunnitellun liikunta- ja ruokavalio-ohjauksen tuloksena mamman paino lähti putoamaan n. puoli kiloa/viikko. Kunto lähti kohoamaan jo muutaman viikon ohjelman noudattamisen jälkeen ja yleinen olotila alkoi tuntumaan virkeämmältä sekä energisemmältä. Asetettuun tavoitteeseen päästiin, kevyempänä, kiinteytyneenä ja energisempänä.
Minna piti yhteyttä viikkotapaamisten välissäkin esimerkiksi somen kautta. Ja kaikesta hänen tekemisestään huomasi ja aisti hänen tekevän työtään täydestä sydämestään. Hän aidosti välitti ja kuunteli. Minnan laaja elämänkokemus ja empaattinen olemus ovat erittäin hyvä lisä rautaisen ammattitaidon lisäksi. Voin lämpimästi suositella hänen palveluitaan aivan kaikille. Olkoonkin tavoite sitten mikä hyvänsä, tai rima miten korkealla tahansa. Minnalla riittää tietotaitoa, puhtia ja intoa ja tahtoa ja energiaa vaikka mihin! Sen voin käsi sydämellä sanoa. Mikäli joku haluaa kenties lisätietoja vielä minulta ja minun casesta tai suosituksia niin annan niitä mielelläni. Yhteystietoni saat Minnalta.
terveisin yksi kiitollinen, elämänilonsa takaisin saanut Keski-iän kreisi mamma 🙂
VALMENTAJAN SILMIN
Anun tukeminen hänen tavoitteissaan ja päätöksessään on palkitsevaa koska hän on itse niin motivoitunut. Kaiken valmennuksen perusta on valmennettavan oma tahto ja lupa valmentaa. Olen vaikuttunut miten hienosti Anu kertoo tarinaansa!
Sopimukseemme sisällytettiin kunto- ja liikkuvuustestit sekä kehonkoostumusmittaus ennen ja jälkeen sovitun aikajakson. Näin Anu sai peiliäkin konkreettisempaa näyttöä itselleen miten liikunta ja terveellinen ravinto vaikuttivat hänen kehoon mielestä siis puhumattakaan. On hyvin yksilöllistä minkälaista seurantaa ja näyttöä kukin haluaa ja sen vuoksi keskustelen aina jokaisen kanssa erikseen mitä ja jos mitataan niin miten. Ruokapäiväkirja-analyysin ja ravintoneuvonnan lisäksi Anun mainitsema liikuntakalenteri on yksi avaintyökaluista suhteessani valmennettavaan. Liikunta lähtee valmennettavalle mieluisista lajeista. Anulle tuttujen tanssin ja kuntosalin lisäksi uutena valittiin sauvakävely lapsen harrastustuntien ajaksi. Kävely on rasvanpolttamiseen oikein oivallinen liikuntalaji.
Yhteenveto välitavoitteesta: ensimmäisen kolmen kuukauden jakson aikana kehonikä nuorentui peräti kuusi (6) vuotta. Verenpaine on hyvällä tasolla. Kardiovaskulaarinen kunto on noussut matalasta tyydyttäväksi. Voimapuolella kaikki kolme arvoa (käsivoimat, vatsat ja alaraajat) ovat nousseet kohtalaiselta hyväksi. Seinäistunta (alaraajat) on nyt peräti 120s (76s), joka on siis rajalla huippuun. Liikkuvuus on parantunut kaikista eniten kohtalaisesta huippuun mikä on siis jo aivan huippua!! Mittaustesteissä vyötärö on pienentynyt 3,5 cm ja lantio 5 cm. Jos kiloissa halutaan miettiä niin viisi (5) kg painosta on pois. Toki pelkkää kilolukua ei aina ole järkevä tuijottaa – kehonkoostumus muuttuu.
Kaikki nämä todentavat, että Anu on tehnyt oikeita asioita ja suunta on erittäin hyvä. Loistavaa ANU!!
